Ei terve ruumis työtä kaipaa

Tapasin vähän aikaa sitten jo eläkkeellä olevan kollegani. Hän tuntui olevan koko ajan menossa jonnekin. Kun tiedustelin onko hänellä töihin ikävä? Hän totesi minulle: ”Ei terve ruumis työtä kaipaa - on niin paljon parempaakin tekemistä.”

Jäin pohtimaan hänen lausahdustaan itseni kohdalla. Olen ollut lomautettuna perintätoimisto KTC Finland Oy:n markkinointijohtajan tehtävistä jo viime vuoden syyskuusta alkaen. Mitähän näin pitkästä lomautuksesta pitäisi ajatella?

Tuo aika on ollut minullakin täynnä kaikkea muuta tekemistä: olen voinut matkustella enemmän kotimaassa ja ulkomailla, räplätä useammin harrasteautoani, harventaa pientä metsäpalstaani, osallistua mielenkiintoisiin alan koulutuksiin sekä auttaa ystäviäni ja läheisiäni aina silloin, kun he ovat apuani tarvinneet. Välillä olen tehnyt lyhyitä projekteja, joissa olen saanut auttaa useita erilaisia kasvuyrityksiä lisäämään myyntiään ja parantamaan kannattavuuttaan. Olen myös konsultoinut yrityksiä luotonvalvonnan, laskutuksen ja perinnän rutiinien tehostamisessa.

Ei ihan Aurinkorannikolla, mutta Vuosaaren Aurinkorannalla kuitenkin.

Kaikista eniten vapaasta ajastani nauttii varmasti rakas koiramme, jolla on nyt useammin seuraa ja joka saa kävellä nykyään pidempiä lenkkejä ja useammin. Toisinaan ulkoilen kuitenkin ilman koiraakin ja päätin juuri aloittaa uudestaan pyöräilyn, jota nuorempana harrastin aktiivisesti.

En siis ole ehtinyt kaivata vanhaan työhöni, mutta toki kaikkia mukavia työkavereita on ikävä: olenhan itse palkannut heidät lähes kaikki. Moni heistä onkin pitänyt minuun yhteyttä ja muutamia heistä olen tavannut eri yhteyksissä.

Terve ruumiini ei siis työtä kaipaa, mutta päälleni vakituinen työ tekisi hyvää. Olisi mukava taas ns. kuulua porukkaan ja pohtia taas yrityksen johtoryhmän kanssa yhdessä keinoja yrityksen liiketoiminnan kehittämiseksi. Mitenkähän he oikein pärjäävät? 

No, sehän ei tällä hetkellä ole minulle relevantti kysymys. Minulle on tällä hetkellä tärkeämpää se, kuinka saan oman aikani riittämään kaikkeen mukavaan mitä-olen-aina-halunnut-tehdä. Nyt minulla on siihen kerrankin aikaa.

Nyt nautin auringosta ja kesästä, mutta syksyllä pitää minunkin jo päästä sisätöihin - vaikka lomamatka lämpimään on kyllä jo syksylle taas suunnitelmissa.

Soittakaa ambulanssi – mä kuolen!

Olin eilen illalla vaimoni kanssa ulkoiluttamassa poikani perheen koiria Helsingin Tapaninvainiossa. Yhden omakotitalon pihalta juoksi kadulle hysteerinen nuori nainen. Hän säntäili sinne tänne ja huusi kovaan ääneen: ”Soittakaa ambulanssi – mä kuolen”. Sitten hän loikkasi piha-aidan yli takaisin talon pihan puolelle ja huusi: ”Soittakaa mun äidille, se on mun lapsen kanssa! Mä oon ottanu kundikaverin kanssa överit! Mä kuolen varmaan kohta. Mä en voi olla paikallani tai mä kuolen."

Ambulanssin potilaalla on aina kiire

Ennen meitä oli paikalle jo ehtinyt joku nainen pienen valkoisen koiran kanssa. Hän sai kysyttyä hysteeriseltä naiselta tämän äidin puhelinnumeron ja soitti tälle. Puhelussa vahvistui, että tytär todellakin käytti kovia huumeita ja oli avun tarpeessa. Vaimoni soitti paikalle ambulanssin, mutta hysteerinen nainen kulki silmät selällään koko ajan eri suuntiin poukkoillen, joten hänen perässään oli vaikea pysyä. Pienen ajan kuluttua ambulanssi tuli paikalle ja ambulanssin henkilökunta talutti naisen sisälle ambulanssiin. Mainitsin toiselle ambulanssin miehistä, että kannattaisi varmaankin soittaa paikalle myös poliisi, jotta saataisiin selville missä tilassa naisen poikaystävä asunnolla oli.

Tässä vaiheessa luulimme, että kaikki oli OK ja asia hoidossa. Lähdimme siis takaisin poikani asunnolle. Jonkun ajan kuluttua lähtiessämme sieltä kohti kotiamme, näimme kadulla edelleen seisovan ambulanssin ja sen perään juuri saapuvan poliisin koppiauton.

Pienen matkan päässä kohtasimme kadulla tämän ensimmäisen auttajanaisen koirineen. Hän kertoi, että nainen oli karannut ambulanssista ja ihmetteli ambulanssin henkilökunnan välinpitämätöntä suhtautumista asiaan. ”No se nyt vaan lähti ”- oli toinen miehistä todennut, eikä ollut tehnyt elettäkään lähteäkseen naisen perään.

Toki ymmärrän, että huumeidenkäyttäjien toistuva auttaminen voi turhauttaa, mutta mielestäni se ei saa näkyä tehtävien suorittamisessa. Jokainen ihmishenki on arvokas – tai ainakin niin pitäisi olla.

Surullista ajatella, että tälläkin tapauksella saattoi olla lopputuloksena kaksi huumeiden yliannostukseen kuollutta nuorta ihmistä -  Sitähän en varmaankaan koskaan saa tietää.

Insinöörin vastaus

Sain eilen vastauksen vaarallisesta bussipysäkistä tekemääni ilmoitukseen.
Vastaus on tyypillinen insinöörivastaus. Tässä se on kokonaisuudessaan (ilman insinöörin nimeä toki):

Uusi runkolinja aloittaa liikennöinnin tänä syksynä. Linjalle oli tarpeen saada pysäkki mahdollisimman lähelle metroasemaa. Sujuvien vaihtojen saamiseksi muille metroasemaa käyttäviin joukkoliikenne linjoille. Linjan sujuvuuden takia runkolinjaa ei voinut kierrättää metroaseman kautta. Sen takia tilapäinen pysäkki rakennettiin tähän paikkaan.

Jatkossa Naulakalliontien ja Mellunmäentien liittymä rakennetaan kiertoliittymäksi. Kiertoliittymään johtava kaista tulee nykyisen vasemmalle kääntyvän kaistan kohdalle. Valitettavasti tällä kohtaa liittymäväli on niin lyhyt, että bussipysäkki juuri ja juuri mahtuu liittymien väliin.

terveisin
liikenneinsinööri

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto

Kansakoulukatu 3, PL 2100
00099 HELSINGIN KAUPUNKI
Vaihde: (09) 310 1673

Näin insinööri siis minua valisti. Kovin insinöörimäinen vastaus, jossa asiaa katsotaan vain yhdeltä kantilta - unohdetaan turvallisuus ja muun liikenteen sujuvuus. Vastauksessa on mielestäni monta kummallisuutta, jotka herättävät kysymyksiä:

1) Jos bussipysäkki oli pakko saada juuri tuolle paikalle, miksi levennystä ei tehty (vaikka sille olisi ollut hyvin tilaa), sillä nyt pysäkillä seisova bussi katkaisee liikenteen koko pysäkillä seisomiseen kuluvaksi ajaksi (ellei autoilija ohita bussia liikennesääntöjen vastaisesti vasemmalta ryhmityskaistan kautta).

2) Miksi pysäkkiä ei voida laittaa ennen edellistä risteystä, jolloin matkustajat voisivat käyttää metroasemalle mennessään lähellä sijaitsevaa turvallista alikulkutunnelia.

3) Miksi vanha pysäkki ei kelvannut eikä sitä voinut laajentaa, kun matkaa siihen on kuitenkin alle 50 metriä?

4) Jatkossa paikalle tulee siis vielä kiertoliittymä, joka tulee entisestään puurouttamaan liikenteen, kun pysäkillä seisova bussi katkaisee kaiken liikenteen pysäkillä seisomisensa ajaksi. Kiertoliittymää ei mielestäni pitäisi koskaan rakentaa lähiöiden pääväylille. Ne aiheuttavat vain liikenteen puuroutumista ja ovat varsinkin talvella ongelmallisia liikenteen sujuvuuden kannalta.

Seuraan kiinnostuneena mitä paikalla tapahtuu. Oma synkkä veikkaukseni on, että tässä muodossa toteutettuna bussipysäkin kohdalla tulee tapahtumaan yksi onnettomuus viikossa. Toivottavasti päästään vain peltikolareilla, niin ettei ihmisille käy kuinkaan.

Vaarallinen bussipysäkki rakenteilla

Kotikulmillani Helsingin Mellunmäessä ollaan rakentamassa bussipysäkkiä todella vaaralliseen ja totaalisen hölmöön paikkaan Mellunmäentielle juuri ennen Naulakalliontien risteystä. 

Kuvassa oleva avoauto on suunnilleen tulevalla pysäkillä seisovan bussin takaosan kohdalla.
Tästä voi päätellä kuinka paljon pysäkillä seisova bussi peittää näkyvyyttä suojatielle.

Huonon paikan lisäksi uudelle bussipysäkille ei ole tehty levennystä, joten pysäkillä seisova bussi tulee pysäyttämään suoraan ajavien liikenteen. Tästä johtuen moni bussin perässä ajava autoilija tulee varmasti ohittamaan bussin koukkaamalla vasemmalta kääntyvien kaistan kautta bussin ohi ja aiheuttaen siten vaaratilanteita suojatielle jo ehtineille jalankulkijoille.

Risteyksessä tapahtuu jo nyt lähes päivittäin läheltä-piti-tilanteita, koska näkyväisyys on heikko ja varsinkin lapset juoksevat Naulakallion talojen pihasta suoraan suojatielle. Nyt suojatien eteen on rakenteilla uusi bussipysäkki, jolloin tulevaisuudessa pysäkillä seisovat bussit peittävät lopunkin näkyväisyyden ja kääntyvien kaistaa vasemmalle tai suoraan bussin ohi ajavat tulevat varmasti kaatamaan vielä monta jalankulkijaa kun pysäkki otetaan käyttöön. 

Bussin lähtee pysäkiltä ja moni autoilija koukkaa ohi

Lisää ongelmia tulevat aiheuttamaan bussin ohi kääntyvien kaistan kautta koukkaamalla ajavat autoilijat, jotka tulevat varmasti aiheuttamaan useita vaaratilanteita sekä kääntyvien kaistaa ajaville autoilijoille, että suojatielle jo ehtineille jalankulkijoille.

Bussipysäkkiä ei mielestäni pitäisi koskaan rakentaa ennen suojatietä. Tässä tapauksessa pysäkki olisi voitu helposti sijoittaa huomattavasti kauemmaksi suojatiestä tai laajentaa Naulakalliontien jälkeen rinteessä jo olevaa pysäkkiä. Bussipysäkin rakentaminen katualueelle ilman levennystä on myös mielestäni aina huono ratkaisu sujuvan ja turvallisen liikenteen kannalta.

Olen tehnyt asiasta kirjallisen ilmoituksen Helsingin Kaupungille, mutta aika näyttää siirtyykö pysäkki jo ennen sen avaamista vai tarvitaanko ensin uhreja? Ainakin viestini on lähetetty edelleen kaupunginkansliaan, rakennusvirastoon ja pelastuslaitokselle. 

Toivottavasti joku älyää pysäyttää tämän vaarallisen pysäkin rakentamisen.

Ojaa kaivamassa

Kaverini Teijo soitti minut apuun, koska hänellä oli tarvetta riuskalle työmiehelle. Tehtävänä oli kaivaa 12 metriä pitkä ja syvimmältä kohdaltaan lähes metrin syvyinen oja heidän talonsa uutta sadevesiviemäriä varten. Lupauduin hommiin ja hurautin siitä paikasta autolla Nurmijärvelle.

Mies ojassa (ei tekstin mies eikä oja)

Teijo oli kaivanut jo suurimman osan ojalinjasta, mutta sitä piti vielä kauttaaltaan syventää sekä saada siihen sopiva kaltevuus. Muutenhan homma ei olisi ollut kovin kummoinen ponnistus, mutta maaperä oli kovaa savea, josta lapiolla irtosi vain pieniä paloja kerrallaan.

Vanha sadevesikaivo jäi paikoilleen, mutta sen sisään asensimme uuden pohjan, jossa oli valmis paikka poistoputkelle. Uuden pohjan sovittelu paikoilleen oli tarkkaa ja työlästä puuhaa. Lopulta se saatiin paikalleen, kun vanhasta kaivosta oli rälläköity pois pala putkea.

Uuden kaivonpohjan alle Teijo ujutti tiiliskiven, jotta kaivon pohja olisi mahdollisimman korkealla parhaan mahdollisen juoksutustuloksen aikaan saamiseksi. Uuden kaivopohjan ympärille vanhaan putkeen Teijo ruiskutti LVI-uretaanivaahtoa, joka laajeni hienosti täyttäen kaikki ylimääräiset kolot. Nyt kaivo oli pohjan ympäriltä vesitiivis.

Pitkien muovisten putkien asettelu sujui sulavasti, kun niihin ruiskutti asennusvaiheessa hieman aseöljyä liukastamaan muhvin sisällä olevaa tiivistettä. Vatupassilla tarkistin vielä ennen ojan täyttöä, että kaikki putket olivat oikeassa kulmassa. Sen jälkeen kokeilimme vielä vettä kaivoon letkusta ruiskuttamalla, että kaivo toimi kuten pitääkin eikä vesi jäänyt mihinkään seisomaan ja valui oikeaan suuntaan pois kaivosta.

Sitten vaan lapioimaan savea takaisin ojaan: Melkoinen homma, eikä kovin helppoakaan. Paakkuinen savi ei oikein asetu, joten sitä piti hieman kastella. Lopulta kaikki oli taas melkein kuin ennen, paitsi että nurmikon poikki kulki nyt ankea savinen linja.

Kaikkeen tähän ojankaivuu-sadevesiviemäri-urakkaan kului hieman alle 5 tuntia yhdellä puolen tunnin kahvitauolla. Oli taas mukavaa tehdä vaihteeksi kunnon ruumiillista työtä.